Olimme viettämässä normaalia perjantai-iltaa ravintolassa kaveriporukalla. Samassa baarissa oli asiakkaana myös noin viiden ulkomaalaisen miehen porukka, jotka olivat kuuleman mukaan haastaneet riitaa muiden asiakkaiden kanssa pitkin iltaa.
Itse ehdimme olla paikalla noin tunnin, kun kyseiset miehet alkoivat puhua todella törkeään sävyyn kaveripariskuntamme 19-vuotiaalle tyttärelle. Miehet huorittelivat ja uhkailivat, että mm. raiskaisivat tytön. Siinä tilanteessa tytön äiti tietenkin hermostui, nousi seisomaan ja sanoi miehille, että hänen tyttärelleen ei puhuta noin.
Menin itse rauhoittelemaan tilannetta ja pyysin miehiä poistumaan. Miehet eivät kuunnelleet, vaan soittivat suutaan tytön äidille, joka vain puolusti ikävässä tilanteessa nuorta tytärtään. Sanallinen yhteenotto sai kuitenkin ikävän käänteen, kun yllättäen ulkomaalainen mies tuuppasi ystäväni kumoon.
Ystäväni mies pomppasi pystyyn ja otti miestä rinnuksista kiinni sanoen, että nyt loppuu tämä homma. Siinä vaiheessa kaikki nämä ulkomaalaiset miehet kävivät suomalaisten kimppuun. Moni suomalainen yritti rauhoittaa tilannetta ja pitää ulkomaalaisia kiinni, mutta nämä riehuivat silmittömästi ja tilanne oli täysin kaoottinen!
Itse jäin porukan ja pöydän väliin yrittäen huutaa, että lopettakaa nyt kaikki. Huutoni loppui, kun satuinkin yhden ulkomaalaisista kanssa vastakkain. Mies katsoi minua, ja siinä ohi menevässä hetkessä hän pamautti minua juomalasillaan päähän! Päästäni alkoi vuotamaan paljon verta.
Suomalaiset yrittivät pitää miesporukkaa kiinni, jotta tekijät olisivat paikalla poliisin tuloon asti. Eräs toinen ystäväni oli menossa avuksi pitämään kiinni minua lyönyttä miestä, jolloin myös hän sai lasista päähän. Nyt meitä oli jo kaksi päät veressä.
Kun poliisit tulivat paikalle neljän partion voimin, oli heidän suhtautumisensa kuin me olisimme olleet syyllisiä. Kaksi partiota alkoi väittelemään keskenään kumpi ottaa rikosilmoituksen, ja toisen selitys negatiiviseen vastaukseen oli se, että edellinen tehtävä oli vienyt heiltä viisi tuntia. Toinen sanoi, että eikö nämä voi mennä tekemään ilmoituksen laitokselle. Silloin minä suutuin ja sanoin, että te otatte ilmoituksen nyt, koska sehän on yleinen käytäntö vastaavissa tilanteissa.
Yritin tiedustella poliiseilta, että onko paikalle jo hälytetty ambulanssi, mihin nuori naispoliisi vastasi välinpitämättömästi ettei tiedä. Aloin todella hermostumaan ja kysyin siinä pää veressä, että onko se ambulanssi tulossa vai soitanko sen itse?! Silloin poliisi lähti sitä vasta tilaamaan, ja palasi kohta paikalle, että nyt on tulossa.
Samassa kaksi näistä ulkomaalaisista miehistä käveli ravintolasta ulos, toinen muka toista humalatilan vuoksi kannatellen. Sanoin heti poliiseille, että ottakaa nyt nuo tyypit kiinni, että he ovat sitä samaa porukkaa. Poliisit lähtivät puhuttamaan heitä.
Mieheni alkoi hermostua, koska näitä ulkomaalaisia tekijöitä ei otettu edes kyytiin, vaan he vapaasti pyörivät pihalla ja osa heistä pääsi karkuunkin. Poliisi pyysi miestäni poistumaan paikalta, johon mieheni sanoo, ettei poistu ennen kuin vaimoaan lyöneet tekijät ovat kopissa. Noh, poliisithan ottivat tämän takia mieheni koppiin ja putkaan!
Minä istuin ambulanssissa odottamassa hoitoon pääsyä, kun sitten kävikin ilmi ettei ambulanssi meitä lähde sairaalaan viemään! Kuulemma on halvempaa mennä omin kyydein esim. taksilla. Lähdin siispä etsimään miestäni ja kuulin, että hänet on jo viety paikalta putkaan. No eihän minulla ole rahaa mukana, koska olimme sopineet mieheni kanssa, että hän maksaa illan. Eli minä siellä pää verta valuen, yksin järkytyksestä sekaisin mietin, että millä tässä nyt sitten pääsisi sairaalaan kursittavaksi. Eikö olisi ollut inhimillistä, että mieheni olisi saanut jäädä minun tuekseni tai että paikalle tullut ambulanssi olisi edes vienyt apua tarvitsevat hoitoon?!
Seuraavana aamuna kuulen, että mieheni nakattiin jonkun rapajuopon kanssa samaan putkaan, joka kuset ja paskat housussa siellä kuorsasi. Kunnollinen mies, joka ei ole koskaan ennen edes ollut putkassa ja hyvin kevyin perustein sinne nytkin joutui, olisi ansainnut edes kohtuulliset olosuhteet. Tämän lisäksi hänelle annettiin 200e sakko, koska ei totellut poliisin poistumiskäskyä.
Iltapäivästä sitten poliisi soitti minulle, ja kysyi käykö puhelinkuulustelu asiasta. Minä tietämättömänä näistä käytännöistä suostuin. Kuulustelun jälkeen minun olisi heti pitänyt osata antaa korvausvaatimus, johon vastasin, että minun täytyy olla yhteydessä asianajajaani, etten osaa tähän vastata. Poliisi kysyi, että aionko olla asianajajaan yhteydessä? Minä vastasin, että tietenkin. Siihen poliisi totesi, että aih, no oisinko halunnut, että asianajaja olisi ollut mukana tässä kuulustelussa?! Haloo, miksei minulle kerrottu oikeuksiani jo ennen kuulustelua, vaan vasta kuulustelun jälkeen? Ja mistä minä voisin tietää tuossa vaiheessa muutoinkaan korvausvaadetta. Tästä aiheutuu niin paljon kuluja minulle, ettei kaikki ole tiedossa vielä pitkään aikaan.
