Sisiliasta tuli siirtolaisten keskus – ihmissalakuljettajat jättävät veneet ajelehtimaan ilman bensaa.
He väittivät, että Beatrice Kehinde oli tappanut aviomiehensä.
Aviomiehen sukulaiset veivät 31-vuotiaan Kehinden kolme lasta ja hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Kiduttivat häntä, mutta hän onnistui pakenemaan Nigeriasta aina tänne Välimeren suurimmalle saarelle Sisiliaan asti.
Tällaista kertomalla Beatrice Kehinde, 31, on yrittänyt saada turvapaikkaa Italiasta puolentoista vuoden ajan.
Kehinde on yksi noin 1 800 turvapaikanhakijasta, jotka odottavat päätöstä hakemukseensa kenties Euroopan suurimmassa turvapaikanhakijoiden keskuksessa Cara Mineossa.
Välimeren pakolaistilanteeseen tutustunut sisäministeri Petteri Orpo vieraili keskiviikkona Cara Mineossa, jolla on skandaalimainen maine. Paikkaa on soimattu getoksi, ja sen varoja on väitetty käytetyn väärin.
Euroopan pakolais- ja siirtolaiskriisi on yksi suuri soppa. Tämän voi sanoa sen perusteella, mitä Orpon mukana matkannut delegaatio on Italiassa ja Maltalla tällä viikolla oppinut.
Orpo on kuullut täkäläisten virkaveljiensä ja Euroopan unionin turvallisuusviranomaisten huolia, ja lista on pitkä. Miten saada loppumaan ihmisten virta, miten tunnistaa ”aidot” turvapaikanhakijat, millä lopettaa salakuljetus ja mihin nämä jo tulleet ihmiset pannaan?
”Tämä kriisi on täynnä ristiriitoja. Jos ei voida auttaa ihmisiä laillisia reittejä, niin kohta ei voida auttaa ketään”, Orpo sanoo.
Matkan keskeisiä kysymyksiä on ollut se, kuinka saada toimimaan riitaisten EU-maiden sopimat sisäiset siirrot. Jäsenmaiden pitäisi ottaa yhteensä 160 000 turvapaikanhakijaa ihmisvyöryn eniten rasittamista maista, lähinnä Kreikasta ja Italiasta.
Sisäiset siirrot ovat tällä hetkellä samanlaisessa limbotilassa kuin Beatrice Kehinden turvapaikkahakemus. Voi olla, että niistä tulee jälleen yksi epäonnistunut eurooppalainen yritys puuttua yhteisiin ongelmiin.
Kahden vuoden aikana tehtävät siirrot ovat vain pikkuriikkinen osaratkaisu suuremmassa kriisissä. Viime viikolla Kreikkaan tuli noin 50 000 turvapaikanhakijaa, tänä vuonna heitä on tullut Eurooppaan jo reilusti yli 700 000.
Ruotsi ja Suomi ovat jälleen kerran olleet unionin mallioppilaita, kun ne äskettäin päättivät ottaa ensimmäisen erän Italiasta siirrettäviä turvapaikanhakijoita kontolleen. Siirrettäviä oli kuitenkin vain kymmeniä.
Kaunis ele, mutta ei missään mielessä yleiseurooppalainen eikä riittävä. EU-komission puheenjohtaja Jean-Claud Juncker valitteli viikko sitten, että jäsenmaat olivat lupautuneet vasta 854 turvapaikanhakijan vastaanottamiseen sisäisten siirtojen kautta.
Sisäisten siirtojen onnistumista vaikeuttaa sekin, että Kreikka ei ole saanut pystyyn järjestelykeskuksia, joista ihmiset voitaisiin sijoittaa muihin jäsenmaihin. Italian kaavailemista kuudesta järjestelykeskuksesta vain yksi on toiminnassa.
”Jos Italia ja Kreikka eivät toimi, ei meilläkään ole motivaatiota olla tässä mukana”, Orpo sanoo.
Sisäisten siirtojen ohella Italian ja EU:n suurimpiin huolenaiheisiin kuuluu, miten puuttua ihmissalakuljetukseen.
Suomen Italian-suurlähettiläs Janne Taalas kertoo, kuinka turhauttava tilanne salakuljetukseen liittyy. Italian viranomaiset tietävät, keitä salakuljettajat ovat ja milloin he ovat liikkeellä – mutta he eivät voi täysipainoisesti puuttua asiaan.
Koska Libya. Vuosikausien kaaoksesta kärsinyt Libya ei tee yhteistyötä Italian kanssa ja siksi EU:n sotilasoperaatiot eivät voi toimia Libyan aluevesillä.
Ihmissalakuljetukseen keskittyvän Eunavfor-operaation suomalainen tiedustelupäällikkö, eversti Jarmo Alén kertoo Roomassa, että EU on onnistunut säikäyttämään Libyassa toimivat rikolliset, mutta vain osittain. Sen sijaan että salakuljettajat kuljettavat kumiset veneensä Italian saarille asti, he jättävät ihmislastinsa ajelehtimaan merelle Libyan aluevesirajalla.
”Yhdelle henkilölle annetaan GPS, suunta ja yleensä meripelastuskeskuksen puhelinnumero.
Kumiveneet ovat kiinalaisia ja huonokuntoisia, moottorissa on liian vähän bensaa. e eivät pääse edes Lampedusalle asti. Käytännössä niistä tulee meripelastustapauksia heti rannasta irtauduttaessa.”
Kuten havaita saattaa, Italian kohdalla pakolaiskriisin ratkaisu on Libyassa. Ja Kreikan kohdalla tilanteen todellinen ratkaisu on Turkissa.
Eurooppa siis hakee ratkaisua kriisiin, joka on vain osittain eurooppalainen. Epätoivoisessa etsinnässä inhimillinen hätä muuttuu usein kylmäksi byrokratiaksi, euroiksi ja tilastoiksi.
Lähde HS.fi
0 kommenttia :
Lähetä kommentti